Visiitti Koto-Suomessa
 |
| Lumimaisemista kohti etelää |
Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran ”etelässä” Kittilään
muuton jälkeen. Reissu oli todellinen pikakäynti. Lähdin maanantaina
aamupäivällä ja palasin keskiviikkoiltana. Kahden ajopäivän lisäksi olin siis
yhden päivän perillä ja silloinkin ajoin reilu pari sataa kilometriä. Lähtiessäni
Könkäältä, oli päivä jo pitkällä. Perillä Heinolassa olin puolen yön aikoihin.
Pikaisesti vaihdettuamme kuulumiset kellahdin vanhempieni sohvalle ja uni tuli
kyllä hetkessä.
Kuhmoinen - Jämsä - Vääksy
Seuraavana päivänä starttasin kohti Kuhmoisia, sillä mieleen
oli tullut useita tavaroita, joilla olisi käyttöä talven aikana. Matkalla
mietin, miltä mahtaa tuntua käydä talossa, joka on ollut kotini lähes 20
vuotta. Tunnenko kenties koti-ikävää? En siis ole taloani myymässä, vaan palaan
sinne takaisin syksyllä ja elämä jatkuu entiseen malliin. Ajaessani pihaan, en
joutunut minkään tunnekuohun valtaan, vaan oikeastaan kävin vuokralaisellani
kylässä. Keräsin listaamani tavarat ja jatkoin matkaa. Olin kuvitellut, että
tunnen edes pientä haikeutta lähtiessäni, mutta niin ei käynyt. Kävin vielä
Kuhmoisissa tutulla maatilalla hakemassa olkia koirien koppeihin. Oljet kun
ovat kiven alla Lapissa. Kun auto pakattiin kattoa myöten täyteen, oli mukana
27 paalia. Kyllä koirat tulee olemaan innoissaan.
 |
| Viimeisiä tähtiä |
Sitten suuntasin Jämsään moikkaamaan maailman parhaita
työkavereita. Vastaanotto oli lämmin ja sydämellinen. Ihastelin Jämsän
ammattiopiston viimeisiä joulutähtiä. Niiden lähdettyä juhlistamaan joulua
ihmisten koteihin, huoneet kylmenevät ja yksi aikakausi päättyy. Edessä on
suuret haasteet. Ei minua ole kokonaan unohdettu sentään. Olipa yksi työkaveri
nähnyt minusta unta muutama päivä aikaisemmin. Toivottavasti se uni ei ole (ainakaan
kokonaan) enneuni. Paluumatkalla Heinolaan, poikkesin vielä äitini luona, joka
asuu Vääksyssä.
Takaisin pohjoiseen
 |
| Tihkusateinen aamu ja matka takaisin alkaa |
Toisen Heinolassa vietetyn yön jälkeen suuntasin
Transportterin keulan kohti pohjoista. Matka kului joutuisaan. Iin kohdalla
jopa liian joutuisaan, sillä pääsin poliisin kamerakuvaan. Tuloksena oli onneksi
vain kirjallinen huomautus.
Matka kestää kokolailla kellon ympäri ja ajellessa on aikaa
miettiä asioita. Kolmeen vuorokauteen mahtui reilu 2000km ajoa ja käynti tämänhetkisen
elämäni tärkeimmissä paikoissa. Pitkään pohdin tämän blogipäivityksen otsikoksi
laittamaani kysymystä….. Missä kotini on?
Elämäni paikat
Heinola oli pitkään kotikaupunkini ja vanhempani asuvat
edelleen siellä. Siihen kaupunkiin liittyy monet muistot lapsuudesta,
nuoruudesta ja itsenäistymisestä. Silti se ei enää ole minulle koti, vaikka siellä
onkin mukava käydä.
Kuten jo mainitsin, en tuntenut tulevani kotiin, kun
kurvasin Kuhmoisten taloni pihaan. Siihen paikkaan olen laittanut itsestäni
valtavan paljon ja tehnyt siitä oman näköiseni. Varmaan tunne omasta kodista
palaa, kun tämä vuoden irtiotto on ohitse. Toivottavasti niin!!
Nyt asun Kittilässä, Könkään kylässä, mukavassa
omakotitalossa. Koirilla on hyvät tarhat ja pihasta pääsee ajamaan valjakolla. Mutta
onko tämä kotini? En oikein osaa käyttää sitä sanaa tästä paikasta, vaikka
täällä kovin viihdynkin. Koti on vahva sana. Se, että joku paikka tuntuu kodilta,
vaatii monia asioita. Nyt ne kaikki asiat eivät ole vielä kasassa. Hieman
tunnen olevani vieraana talossa, jossa asun.
Kysymys jää ilman vastausta
 |
| Nämä kukat muistuttavat ihanista työkavereista. KIITOS!!!! |
Kaikki nämä kolme paikkaa ovat merkittäviä ja ehkä joku
päivä voin jälleen sanoa olevani kotona. Sitä odotellessani elän tätä vaihetta
elämässäni ja tykkään siitä ihan valtavasti. Lunta on reilu 30cm ja maisema
huikaisevan kaunis. Tänään otin jälleen yhden askeleen kohti ”lappilaisuutta”,
sillä pihaan ilmestyi moottorikelkka. Olen nyt siis ensimmäistä kertaa kelkan
omistaja. Huomenna lähden kokeilemaan sitä. Sitä ennen on painettava pää
tyynyyn ja maltettava tehdä päivä töitä.
 |
| Että tuommoinen tupsahti pihaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti