sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Tähänastisen elämän inventointi jatkuu – mistä tämä kaikki tavara on tullut?


Tavaraa ja muistoja

Olen asunut tässä talossa 19 vuotta. Ensin noin 6 vuotta exän kanssa ja sitten enemmän itsekseni. Säilytystilaa on ollut paljon… Siis aivan liian paljon. Kun ei ole tarvinnut jotain tavaraa, se on ollut helpompi nakata säkkiin tai laatikkoon ja laittaa jonnekin odottamaan sitä päivää, kun sitä jälleen tarvitsee. No eihän sitä päivää koskaan tule. Olen viimeisen kuukauden aikana käynyt läpi tavaroita, joista jokainen kertoo minusta jotain.
Askelia taaksepäin
Tänään on satanut koko päivän. Niinpä touhut ovat keskittyneet sisätiloihin. Aloitin päivän
pakastimen tyhjennyksellä ja sulatuksella. Käyttökelpoiset pakasteet sain mahdutettua saunan eteisen jääkaapin pakasteosaan. Jonkinlaista hamsterin vikaa minussa on. Pakastimen lokeroista löytyi mm. sieniä toissasyksyltä. Koskahan opin, ettei yksi ihminen voi syödä sellaista määrää sieniä, mitä etenkin hyvinä sienisyksyinä kerään, putsaan, esikäsittelen, kuivaan, pakastan ja purkitan. Keittiön lieden lähistö ei ole lempipaikkojani ja ruokaa teen itselleni mahdollisimman helpolla ja nopeasti. Leppärousku on yksi lempisienistäni. Viime syksynä sitä löytyikin hyvin ja jopa puhtaana, mikä on harvinaista. Sitäkin pakastimessa vielä oli. Ajattelin siis uhrata tovin aikaa ruuan laittoon. Nyt sulattelen tyytyväisenä pihviä, uusilla perunoilla, leppärouskumuhennoksella ja tomaatti-basilikasalaatilla. Nyt olisi päiväunet poikaa, mutta enpä taida kuitenkaan….


Harppauksia taaksepäin.
Niin sitä tavaraa on kertynyt vuosien varrella. Osa on ihan hyväkuntoista ja käyttökelpoista, mutta minulle tarpeetonta. Olen jo muutamana kesänä harkinnut vieväni tarpeetonta tavaraa kirpputorille, mutta aina se on jotenkin jäänyt. Nyt lajittelin tavaroita ja avasin kirpputorin autotallissani. Asun niin sivussa, että kävijöitä ei ole kovin paljoa ollut. Tavaraa on mennyt kuitenkin ihan kivasti sekä omalta kirpparilta että facebookin kautta. Hintatason olen pitänyt sellaisena kuin kirpparilla mielestäni kuuluu olla, eli kohtuulisena. Olen tavannut monta mukavaa uutta ihmistä kirppistelyn myötä. Pihaani on tutkailtu ja koiratarhallakin on poikettu, mikä tekee etenkin nuorille koirille hyvää.



























Monta valtavaa loikkausta taaksepäin.


Uskokaa tai älkää, mutta olen ollut joskus nuori. Riittävän syvälle kun kaivaa, alkaa vastaan tulla muistoja menneisyydestä. Vintiltä löysin metallisen rasian. Muistin kyllä heti, mitä se sisältää. Hetken mietittyäni avasin kannen ja tein matkan 1980-luvun Heinolaan ja teinivuosien suuriin tunteisiin. Rasiassa oli kirjelappusia, joita kirjoiteltiin kavereiden kanssa tylsillä oppitunneilla, teinikalentereita, pieniä muistoja ja joo…. muutama rakkauskirjekin.

Funky Maruschka, jo silloin vanha hirsirakennus Heinolan kirkonkylällä. Aikansa käsite niin Heinolan nuorille kuin monille kauempaakin tulleille. Niille, jotka eivät ole kuulleet, on turha edes yrittää selittää. Rasiassa on noin 80kpl Maruschkan pääsylippua, joiden taakse on lyijykynällä raapustettu illan päätapahtumat.

Myös päiväkirjaan purin tuntojani jonkin aikaa. Tuntoja, joiden kirjo heitteli äärilaidasta toiseen. Ne tunteet olivat silloin niin todellisia. Yksi moikkaus keltaisen Toyota Celican ratista sai elämän hymyilemään ja toisaalta kuukauden kotiaresti kaatoi koko maailman. Päiväkirjan ensimmäinen kirjoitus on päivätty 1.1.1982 ja viimeinen 5.11.1984. Viimeiset kirjoitetut sanat olivat: ”Olen toista kertaa elämäni aikana rakastunut, nyt todella syvästi”. Voin rehellisesti sanoa, että sanat osuivat nappiin. Seuraavat 17 vuotta olivat hyviä vuosia.

Lähtöön noin 2 viikkoa!

4 kommenttia:

  1. Luen mielenkiinnolla. Projekteja siis menossa meillä molemmilla. :)

    VastaaPoista
  2. niinpä näyttää! Onnea omalle projektillesi :)

    VastaaPoista
  3. Hauskaa, kun sulla on ollut ihan samanlainen tapa kirjoittaa ja arkistoida nuoruusmuistot. Ja kalenterin ulkonäkö on niiiin tuttu.. samaa vuosikymmentä ku ollaan. :D

    KT

    VastaaPoista