Onneksi on se kuuluisa "Viime Tippa"

Asiat etenee, vai eteneekö?

Nyt kun muuttoon on vähän reilu viikko, pitäisi valmistelujen olla jo pitkällä… Siis pitäisi!! Kun katson ympärilleni, oikeastaan juuri mikään ei kerro lähestyvästä muutosta. Muuttolaatikoita on, mutta niitä ei ole vielä pakattu. Kuten kerroin jo aiemmin, on kaappeja ja varastoja kyllä käyty läpi. Kaikki merkittävimmät asiat ovat hoidossa. Opintovapaa on myönnetty, opiskelupaikka on ja aikuiskoulutustukipäätös tullut. Asunto Könkäältä on vuokrattu ja oman talon vuokrasopimus allekirjoitettiin tänään. Opiskeluun liittyvä työssäoppimiskuvio selvillä ja paikkakin parin sadan metrin päässä asuinpaikasta (Tästä saatte kyllä lukea vielä myöhemmin) Sitten olisi enää se pakkaus ja muutto. Siinä olen luottanut siihen kuuluisaan ”viime tippaan”.

Tänään istutin loput maahan laitettavat köynnökset.

Aloin jo langeta turhaan stressiin. Puutarha on jätettävä vuodeksi ja kaikenlaista tehtävää on joka puolella, minne vaan katsoo. Kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen lähtöä. Mutta mikä on se VALMIS?? Kun muutettiin tähän taloon, muistan visioineeni, että kolmessa kesässä teen pihan valmiiksi. Hyvin pian ymmärsin, että ettei sellaista kuin ”valmis” ole olemassakaan. Puutarha elää koko ajan. Kun yhden paikan saa kuntoon, toinen vaatii jo uudistusta. Puutarhassa puuhastelu ja kasvien kerääminen on ollut intohimoni vuosia. Olen aiemmin innolla odottanut kevättä ja että pääsen ihmettelemään kukkien puhkeamista. Olen odottanut sormien painamista multaan ja kesäkukkien istuttamista purkkeihin ja purnukoihin. Nyt ihmettelen, mihin se intohimo on kadonnut? Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta olen antanut itselleni luvan kyllästyä. Ei tämä piha ja nämä kasvit yhdessä vuodessa minnekään katoa. Ehkä löydän sen intohimoni takaisin…. Toivottavasti!

Kun alkaa tuntumaan, että en ole saanut mitään aikaiseksi, katselen tätä kuvaa.

 

Noita ei huolet paina, kunhan saa ruokaa :)

Tiedän, että nyt ehkä suurelta tuntuvat huolet pihan ja kodin suhteen kutistuvat olemattomiin asetuttuani Könkäälle. Se on sitä irtiottoa, jota lähden hakemaan. Ihan varmasti niitä haasteita löytyy sieltäkin, mutta ne ovat uusia haasteita. Onneksi tältä mäeltä löytyy niitäkin, joiden ei tarvitse pohtia tulevaa muuttoa ja pakkaamista. Koirat elävät hetkessä, ne eivät murehdi mennyttä tai tulevaa. Ne vain elävät ja ovat tässä ja nyt!

Lähtöön vähän reilu viikko!