Frodon muistolle

Jälleen tehtävä vaikea päätös

Yhdessä jälleen

Viimeksi elokuun lopulla julkaisin kirjoituksen koiran muistolle, kun Yolanda lähti syystuulten matkaan. Nyt pitäisi jälleen laittaa muistoja sanojen muotoon. On suorastaan kohtalon ivaa, että tämän Lapin vuoden aikana lähtee laumasta molemmat pitkäaikaiset johtajat. Illalla 29.1.2016 jouduin jälleen tekemään ikävän päätöksen, kun Frodon elämä kävi liian kivuliaaksi. Mitä jäi mieleen näistä reilusta 11 vuodesta, minkä kuljimme yhdessä?

Hössötin

Olisi väärin kirjoittaa surumielistä muistelua tuollaisesta koirasta kuin Frodo oli. Se eli elämänsä koko ajan täysillä häntä heiluen. Pohdin monesti, koska se rauhoittuu. Halusin uskotella itselleni, että ikä tekee vielä tehtävänsä ja joskus se alkaa käyttäytyä vanhan koiran arvokkuudella. Sitä ei koskaan tapahtunut. Vielä viimeinen kävely yhdessä eläinlääkärille pääsyä odotellessa oli sinkoilua hihnassa edestakaisin, kun kaikki hajumerkit piti tarkistaa ja kuitata.

Elämä edessä

Tutustumista uuteen kotiin

Reilu 11 vuotta sitten

Frodo syntyi 17.8.2004 Rekimiinan kenneliin, josta se muutti luokseni heti luovutusiän saavutettuaan. Se oli vilkas ja kotiutui välittömästi. Laumassani oli jo ennen sitä samasta kennelistä aikuisena tullut Rekimiinan Aurora, joka oli samaa sukua.

Mun lelu

Johtajaharjoittelua

Frodo juoksi ensimmäisen kisansa noin 1,5-vuotiaana. Kokeilin sitä johtoon ensimmäisen kerran kotiurilla sen ollessa reilun vuoden vanha. Ajettiin Mäkiahojen kanssa yhteistreeniä ja minä starttasin viimeisenä. Tien reunassa oli suuria, jäätyneitä lumikasoja ja jäiset traktorin renkaan jäljet. Reen jalas osui yhteen tuollaiseen kasaan ja kevyt reki kaatui. Menin ainakin 50 metriä turvallani perässä ohjauskaaresta roikkuen. Frodolla ei ollut aikomustakaan totella SEIS-käskyäni. Sain siitä reissusta muistoksi mehevät mustelmat traktorin renkaan jäljistä ja Frodolla oli hauskaa. Siitä päivästä lähtien tiesin, että siitä tulee johtaja.

Ohkolassa sprinttiä

Henkselit paukkuu

Triathlon 2009

Frodo nousi kisavaljakon keulaan melko nuorena. Se rakasti juosta muita valjakoita kiinni. Näin siitä aina, kun oltiin lähestymässä toista valjakkoa. Se painoi pään alas ja haistoi jäljen. Sitten se painoi korvat kiinni takaraivoon ja kiristi vauhtia. Se painoi menemään täysillä, kunnes saavutimme edessä menevän valjakon. Ohituskin meni yleensä ilman mitään ongelmia. Mutta sitten se vilkaisi taakseen kuin sanoen: ”Oon mä kova jätkä… eikö??” Parhaimmillaan se nosti vielä kinttua ohituksen jälkeen voiton merkiksi. Sain tehdä välillä kovin töitä, että sain vauhdin jälleen nostettua ja irtauduttua ohitetusta valjakosta.

Luottopari

Leppäjärvellä töissä

Sitten porukkaan liittyi Yolanda. Parina nuo kaksi sitten juoksivatkin vuosia. Ne täydensivät jännällä tavalla toisiaan. Ohituksen jälkeiset ongelmat loppuivat, sillä Jolsku monesti veti Frodon seisingistä takaisin maan pinnalle ja matka jatkui. Tuo pari johdatti valjakkoani kisoissa, töissä, treenissä ja retkillä. Joskus Jolsku hermostui Frodon hössötykseen ja kertoi siitä kaverilleen. Kerran asiakkaita odottaessamme, Frodo hyppi Jolskun yli puolelta toiselle. Yhtäkkiä Jolsku kääntyi ja puraisi Frodoa korvasta. Säätäminen loppui sillä kertaa siihen.

Katse oikeaan tai vasempaan

Aina täysillä

Kukkuu!!

Frodo meni aina täysillä joka paikkaan. Usein se kulki reissuilla auton yläboxissa. Joka kerta, kun avasin oven, se tuli ulos kuin ohjus välittämättä pätkääkään siitä, mitä alapuolella oli. Se luotti aina siihen, että otan kopin ja niin minä teinkin. Kisapaikoilla se herätti monesti hilpeyttä veikeän väristen silmiensä vuoksi. Molemmat silmät olivat kaksiväriset, sisälaidat ruskeat ja ulkolaidat siniset. Se teki vaikutelman kuin se olisi katsonut kieroon.

FI KVA

Syystreeniä

Vähemmän vakuuttavasta ilmeestään huolimatta se kuitenkin toimi johtokoirana ja saavutti käyttökokeessa JOH-luokan 1-tuloksen. Kilpailukokeesta se juoksi 11kpl REK1-tuloksia ja kun näyttelystäkin pokattiin tulos EH, sille myönnettiin käyttövalion arvo.

Se myös todisti olevansa arvonsa veroinen. Se toi kerran karanneen 7 koiran valjakon takaisin Päijänteeltä. Valjakko ehti heittää parin kilometrin lenkin yksin, mutta Frodo käänsi koko letkan takaisin ja juoksi suoraan jalkojeni eteen häntä heiluen. Ihan kuin se olisi nauranut. Sillä reissulla olin juuri laittanut Biancan oppiin sen viereen. Sillä(kin) hetkellä olin niin ylpeä siitä hössöttäjästä. Frodo oli aina vilpittömän iloinen kun kuka tahansa meni tarhaan. Siltä sai helposti pusun, halusi sitten tai ei.

Kirottu spondyloosi

Tiesin Frodon suvussa olevan spondyloosia. Kuvautin selän, kun Frodo oli 6-vuotias. Kuvissa näkyi yksi pieni piikin alku. Eläinlääkäri sanoi siitä tuskin olevan koskaan mitään haittaa. Parin vuoden jälkeen Frodo alkoi välillä peitsata valjakossa. Kuvautin selän uudestaan. Spondyloosipiikin alku oli pysynyt täysin ennallaan. Silloin ajattelin, että spondyloosista tuskin tulee koskaan Frodolle ongelmaa. Alkutalvesta aina välillä Frodo alkoi kipuilla selästään. Saattoi mennä pitkiä aikoja, ettei mitään ongelmaa ollut havaittavissa. Selkäoireet pahenivat selvästi kylmien kelien myötä. Halusin vielä varmistaa asian ja tilasin ajan kuvaukseen. Jo ensimmäisestä kuvasta kävi selväksi, ettei sitä herätetä enää nukutuksesta. Eläinlääkärin sanoin: ”Kyllä on tämän huskyn kilometrit juostu”. Asiasta ei ollut pienintäkään epäilystä. Spondyloosia oli yli puolessa nikamaväleistä. Se oli kehittynyt todella pienessä ajassa. Oli aika päästää Frodo jälleen luottoparinsa luo. Se oli valtavan sitkeä loppuun asti. Sydän pysähtyi kerran, mutta alkoi uudestaan lyömään. Refleksihengitys jatkui pidempään kuin olen koskaan nähnyt ko. tilanteessa. Samaa sanoi lääkäri.

Iloisia muistoja

Nyt suru valtaa mielen ajoittain, mutta haluan muistaa sen hullun hauskana hössöttäjänä, jonka häntä heilui koko ajan ja silmistä oli vaikea nähdä, minne päin se katsoi. Kiitos ilon täyteisistä vuosista ja juokse nyt täysillä revontulivaljakon johdossa.

Rakkaudella ja ilolla muistellen

Anna hännän heilua!!  FI KVA Rekimiinan Frodo