Pakkasta pitelee

Tämmöinen lukema tänä aamuna

Pakkasta pitelee

21.1.16 Joulu- ja uudenvuodensesonki vihdoin takana. Vapaata ei juurikaan ehtinyt pitämään ja siksi lukujärjestyksessä lukeva viikon loma oli hyvin odotettu. Kun vihdoin oli aikaa liikuttaa omia koiria, alkoi tulipalopakkaset. Nyt ollaan menty tämän viikon alku lähes 40 asteen pakkasissa. Tänä aamuna mittarissa oli lukemat -39,7.

Rekiurat saa vieläkin odottaa

Kun ei ole työn puolesta pakko valjastaa koiria, olen antanut niiden lämmitellä kopeissaan. Olen ajanut asiakkaita -40 asteessa ja kokenut jo sen ”riemun”. Muistona niistä päivistä kärsin edelleen aroista silmistä ja näillä keleillä olen jatkuvassa silmätippakierteessä. Silti ikävin muisto liittyy koiraan, joka palellutti nisänsä, vaikka ei juossutkaan kovimmilla pakkasilla, vaan oli boxissa takki päällä. Joten oikein hyvällä omallatunnolla ihastelen itsekin talven värejä ikkunasta käsin.

Peppi on tyytyväinen sisälläoloon, kunhan saa välillä pureskeltavaa

Uusilla oljilla tarkenee

Mitä koirille kuuluu nyt?

Olen ollut vilpittömän iloinen hyvin lämpöeristetyistä kopeista, joissa ovat saaneet pötkötellä kylmimmät päivät ja yöt. Lisäsin ruokamäärää pakkasten alettua ja tarjoan ruuan aina mahdollisimman lämpimänä. Eilen laitoin vielä uusia olkia koppeihin ja siitäkös koirat olivat innoissaan. Illan viimeisellä kierroksella eli siivotessa tarhoja, tuli aikuisista koirista moikkaamaan enää Bilbo, Samvais ja Eero. Muut kurkkivat kopeistaan kovin tyytyväisen oloisina. Sinä päivänä, kun Bilbo ei tule kopistaan, täytyy olla pakkasta jo ainakin -50. Se ei jätä väliin mahdollisuutta saada rapsutuksia.

Aamusoppa maistuu Luckylle

Rokotuksia

Eilen kävi Kittilän eläinlääkäri rokottamassa 6 koiraa. En tietenkään olisi paikan päälle pyytänyt noin pienen määrän takia, mutta alun perin hänen piti tulla samana päivänä kuin Huskypuiston koiria rokotettiin. Silloin hän ei kuitenkaan ehtinyt, joten lupasi tulla kun oli jälleen muutakin asiaa näille nurkille. Kovan pakkasen takia juoksutin koirat käväisemään eteisessä rokotettavana. Tuossa pakkasessa olisi rokote jäätynyt ruiskuun alle aikayksikön. Pennut sen sijaan otin sisään ja pidin niin kauan, että turkki ehti kunnolla kuivua ennen paluuta tarhaan. Rokotusten jälkeen eläinlääkäri jäi vielä juttelemaan toviksi. Ihan mielenkiinnosta halusi myös nähdä kopit. Varsinaisen tarkastuksen teki valvontaeläinlääkäri jo syksyllä. Mukava oli kuulla, että lääkäri piti näkemästään. Kehuja saivat olosuhteet kuten myös koirat (etenkin turkit, vaikka mielestäni ne eivät parhaassa mahdollisessa turkissaan olekaan lauhan alkutalven ja ehkä myös lämpimien koppien takia).

Kyllä noissa kopeissa kelpaa köllötellä

Malla touhuaa...

Pennut

Pennut eivät ole enää mitään pikkuisia ja luonteiltaan muotoutuneet omanlaisikseen. Toin ensin pojat sisään. Malla sai vielä jäädä äippää rauhoittamaan. Myöhemmin toin senkin sisään. Malla sai kuivua rauhassa senkin jälkeen, kun pojat jo menivät takaisin tarhaan. Samalla leikkelin pentujen kynnet ja tutkailin muutenkin. Pojat olivat koko sisälläoloajan (n.2,5 tuntia) häkissä, vaikka ovi oli auki. Eivät ole olleet sisällä sitten pikkupentuajan. Malla sen sijaan tutki iloisena joka nurkan, riepotteli reppua, ruttasi maton ja kiskoi lopulta häkin pohjalla olleen peiton keskelle lattiaa. Tarhassa ne kaikki menee koko ajan ihan täysillä. Vielä muutama lause jokaisesta ”tunturipennusta” erikseen.

... ja pojat nököttää häkissä

Ropi

Lapinvuokon Ropi

Ropi sai nimensä käsivarren Lapissa olevan tunturin mukaan. Olemukseltaan ja käytökseltään se on kuin ilmetty isänsä Polar Speed Galevi. Se höpöttää koko ajan ja häntä heiluu. Ropi on todella vilkas tarhassa ja seuraa jokaista askeltani tarhaa siivotessa. Kun lasken lapion ja haravan kädestäni, se ryntää suin päin syliin ja antaa mehevän pusun.

Lapinvuokon Kätkä

Kätkä-tunturi löytyy Kittilästä ja se nimenä sopii oikein hyvin tuolle

Kätkä

pennulle. Kätkä on hieman totinen ja pidättyväinen. Se harkitsee asioita tarkkaan ennen kuin toimii. Luonteeltaan ja ulkonäöltään se on ilmetty isoisänsä emän puolelta. Sillä on Bobon pää ja katse. Kai se jossain vaiheessa nostaa nuo korvansakin pystyyn.

Lapinvuokon Pikku-Malla

Malla

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä Pikku-Malla, jonka nimikkotunturi löytyy myös käsivarresta.  Malla on erikoislaatuinen pentu. Sen tulevaisuus askarrutti minua pitkään. Se on kuitenkin todistanut olevansa vähintään yhtä elinvoimainen kuin veljensä ja monissa asioissa jopa niitä reippaampi. Se tuli ensimmäisenä pentulaatikosta ja samaa kaavaa se on noudattanut sen jälkeenkin. Se on utelias ja tunkee pienen puikkonokkansa joka paikkaan. Se on veljiään aika paljon pienempi, kuten jo syntyessään, mutta on kasvanut ihan samaa tahtia. Kerroin eilen eläinlääkärille sillä olevan kehityshäiriön. Lääkäri ei halunnut minun kertovan tarkemmin, vaan halusi löytää virheen itse. Se tutkaili Mallaa tovin ajan, mutta piti sitä ihan normaalina pikkutyttönä. Päällepäin ei mitään olekaan vialla, mutta kun katsoo sivusta tai alta, virhe paljastuu. Mallan alaleuka on selvästi liian lyhyt, mikä aiheuttaa mm. erittäin pahan yläpurennan. Lääkäri vähensi huoltani kertomalla nähneensä vanhojakin tuollaisia koiria, joiden elämä on ollut hyvä. Olin jo tutkaillut asiaa ja tiedän, että pysyvät alakulmahampaat täytyy ehkä poistaa, etteivät paina kitalakeen. Muutoin sille on luvassa normaali elämä ja siihen haluan uskoa. Mallasta on tullut minulle todella rakas.

Eläinlääkärin ennusteen mukaan edessä on lähes normaali elämä

Lupaus keväästä

Lopuksi

Tätä kirjoittaessani on mittarissa pakkanen helpottanut parilla asteella. Aurinko paistaa puiden latvoihin ja luonto on sanoinkuvaamattoman kaunis. Ehkä jo huomenna lukemat ovat sellaiset, että päästään urille. Siihen asti reki saa odottaa lumipenkan päällä.

Vielä saa odottaa