Puoliväli ylitetty

Tuon ali on tullut ajeltua jo melko monta kertaa

Miten on mennyt?

Olen nyt elänyt tätä vuotta yli puoleen väliin. Kirjoitin ensimmäisessä blogi-kirjoituksessani: ” En odota vuoden olevan mitään ruusuilla tanssimista vaan haluan sen olevan ERILAINEN!”  Sitä se tosiaan on ollut. Kaikki ei ole mennyt niin kuin toivoin, kuten jo alussa ajattelinkin tapahtuvan. Nyt pysähdyin hetkeksi miettimään täällä viettämääni aikaa. Mitä tulee jatkossa tapahtumaan, en voi vielä tietää ja toisaalta se onkin juuri elämän suola.

Elämä, jota elän

Eräänä aamuna kun ajelin kouluun, soi radiossa Bon Jovin ”It’s My Life”. Se on yksi biisi tuhansien biisien joukossa, jotka soivat vuodesta toiseen radioaalloilla. Tällä kertaa jäin vain miettimään sanoja vähän tarkemmin. Me jokainenhan elämme omaa elämäämme. On toimittava ”nyt tai ei koskaan”. Monet ihmettelivät ratkaisuani, joka ei omasta mielestäni ollut kovinkaan ihmeellinen. Vuosi on lyhyt aika elämässä. Vaikuttaako se tuleviin ratkaisuihini, on vielä arvoitus.

Katsaus menneeseen elämään

Maksaruohoja ja muita kalliokasveja

Puutarha-ala, kasvit ja niiden kasvatus on ollut osa minua jo teini-iästä lähtien. Keskeytin teoreettiset yliopisto-opintoni toteuttaakseni haluani tehdä jotain omilla käsilläni. Hakeuduin harjoittelijaksi puutarhalle ja sieltä opiskelemaan alaa. Mielestäni valintani oli oikea. Muutaman työvuoden jälkeen palasin koulun penkille opiskellakseni alan opettajaksi.

Puutarha-alan ammattiaineiden ope

Opettajan hommia olen tehnyt nyt 20 vuotta. Olen pitänyt opettajan työstä. Viime vuosien muutokset ovat kuitenkin vaikuttaneet työhön ja sen mielekkyyteen. Parin vuoden takaiset stressistä johtuneet rytmihäiriöt eivät hevin unohdu. Silloin sain lääkekaappiin kolme purkkia; betasalpaajat, happosalpaajat sekä unilääkkeet. Vähän aikaa sitten saatoin jättää happosalpaajat pois. Nyt noista purkeista en tarvitse ainuttakaan. Toki tulevaisuus työn suhteen arveluttaa. Tulevat yt-neuvottelut, puutarhan lakkauttaminen, pienenevät oppilasmäärät ja muutto uuteen paikkaan huolestuttavat.

Unelmia

Ja lisää kasveja

Puutarha-alalla kaksi eniten kiinnostavaa osa-aluetta ovat olleet marjat/hedelmät sekä perennat. Unelmoin useasti omasta pienestä perennataimistosta. Olen kai outo, kun en ole koskaan unelmoinut olevani rikas ja menestynyt. Minulle onnellisuus on yksinkertaista elämää, jolla pärjään ja josta itse määrään. Sitä omaa perennataimistoa en koskaan perustanut, mutta omaan pihaani keräsin reilusti yli 200 monivuotista kukkalajia.

Koirat – nelijalkaiset karvakasat

Viimeinen lapinkoira Kuura

Jo lapsena elämääni tupsahti nelijalkainen karvakasa Tomi, jota myös koiraksi kutsutaan. Muuttaessani ”omilleni”, kuvioon astui myös ensimmäinen ikioma koira. Sen jälkeen en ole viettänyt hetkeäkään ilman koiraa. Sekarotuisen Pikin jälkeen tuli suomenlapinkoirat ja toko-harrastus. Kun yksi unelma toteutui kun muutin maalle ja porukkaan tuli ensimmäinen siperianhusky Tinka. Tuo siperianhusky käänsi jälleen kerran uuden sivun elämässäni. Niitä oli saatava lisää. Yhdestä koirasta etenin pieneen omaan valjakkoon. Nyt siperialaisia on tarhassa 19 kpl.

Sesongiksi Lappiin

Portti, joka vaikutti elämääni 10 vuotta sitten

Vuosia ensimmäisen huskyn hankkimisen jälkeen eli reilu 10 vuotta sitten tein ensimmäisen sesonkikeikan pohjoiseen. Sen reissun jälkeen totesin, että nyt se on nähty ja koettu, enää ei tarvitse lähteä. Siinä ei sitten kuitenkaan käynyt niin, vaan jäin ”koukkuun” ja tulevina vuosina oli aina vain pakko päästä Lappiin uudestaan ja uudestaan. Tein keikkoja alihankkijana useille eri yrittäjille.

Minä 10 vuotta ja 10 kiloa sitten. Tuo toinen on Sälli-poro.

Vihdoin vähän pidemmäksi aikaa

Reilu 10 vuotta edellisen kuvan jälkeen.

Jokatalvisen sesonkikeikkailun jälkeen tulin siis nyt kokonaiseksi vuodeksi tänne. Sitä vuotta olen nyt elänyt yli puoleen väliin. Aika monelta taholta on kyselty tulevaisuudesta, menenkö takaisin vai jäänkö pohjoiseen? Siihen en pysty vielä vastaamaan ja onneksi ei tarvitsekaan. Olen sitä aika ajoin miettinyt. Asiaan vaikuttaa niin moni asia. Joitain mietteitä niistä:

Metsätunnelissa

Plussia pohjoiselle….

Rekikoirat ja lumi kuuluvat yhteen. Viime talvet Keski-Suomessa ovat olleet surkeita rekikoiraharrastajalle. Koirat ovat seisseet tarhoissa, koska kelit ovat harvojen lumisateiden jälkeen vesisateessa muuttuneet peilijääksi. Täällä on nyt lunta jo ihan liikaakin, mutta siitä ei pidä valittaa. Jos koirat saisivat valita, olisi koti varmasti jatkossakin pohjoisessa.

Munajärvellä

Elämä täällä on huomattavasti stressittömämpää kuin ”oikeassa elämässäni” Keski-Suomessa. Jopa hektinen sesonkiaika turismin parissa on tuntunut mielekkäältä tekemiseltä, vaikka kaikki ei olekaan mennyt ihan toiveiden mukaan. Tunnen itseni onnellisemmaksi täällä.

…. ja miinuksia

Vuokrakoti, josta pääsee urille

Töitä täällä varmasti saa tehdä talven ajan, mutta kesällä on kovin hiljaista. Vielä on kuitenkin noita työvuosia jäljellä ja jostain pitäisi tienata sapuska itselle ja koirille.

Asunto pitäisi olla. Nyt kävi säkä, kun pääsin vuokralle taloon, joka on joka suhteessa täydellinen. Pitäisi jatkossa löytää paikka, jossa voisi asua koiralauman kanssa.

Jos saisi sen lottovoiton..

Jos raha ei olisi mitenkään rajoittava tekijä, asuisin varmaan kesät etelässä ja talvet pohjoisessa. Se vaatisi ikävä kyllä kaksi taloa koiratarhoineen. Sitä en pysty toteuttamaan. Perustaisin sellaisen yrityksen, jossa voisin toteuttaa asiat niin kuin itse haluaisin. Oman unelmani yritys ei kuitenkaan ehkä olisi kovin tuottava. Pelkillä unelmilla ei voi elää. Edellisten plussien ja miinusten lisäksi on vielä monta muutakin tulevaisuuteen vaikuttavaa asiaa, joista ei nyt sen enempää. 

Näkymä huoneeni ikkunasta pari viikkoa sitten. Sen jälkeen lunta on tullut vielä paljon lisää

 Nyt jatkan vuoden reissuani ja katson mitä loppuaika tuo tullessaan.