Ei pöllömpi kouluviikko

Hyvin suunniteltu….

Kovin surullisten hetkien jälkeen jotain ihan muuta. Viikon mittaisen, retrohenkisen (c-kasetteineen ja nauhureineen, joka imaisi ensin kasetin nauhat sisäänsä) englannin intensiivikurssin jälkeen siirryimme takaisin tälle vuosituhannelle ja aloimme suunnitella tulevaa parin yön vaellusta. Aluksi tietenkin pohdimme riskit, perehdyimme turvallisuusasioihin sekä kävimme läpi varusteita. Sitten päästiinkin asian ytimeen eli ruokaan.

Mikäs se on kokkaillessa kun porukassa on kokki reilun 30 v:n kokemuksella :)

Hyvä ruoka, parempi mieli

Valmistelut aloitettiin suunnittelemalla ruokalista. He, jotka ovat nuorena lukeneet Viisikko-sarjaa, tietävät mikä on onnistuneen seikkailun peruspilari. Se on ruoka ja sitä pitää olla paljon…todella paljon! Suunnittelussa lähdettiin siitä, että tässä ruokaryhmässä on 5 jäsentä ja aikaa retkeen kuluu noin 2,5 vrk. Kokonaiseen päivään kuuluu aamupala, lounas, päivällinen, iltapala sekä välipaloja tarpeen mukaan. Lähes kaikki oli tarkoitus tehdä alusta asti, eikä vain marssia kauppaan ja kasata kärryyn valmiita retkimuonia.

Kuivurin kautta matkaan.

Pari muuttujaa suunnitelmissa

Aika meni rattoisasti keittiössä kokkaillessa. Koulun infrapunakuivuri kävi täysillä pari päivää kuivaten herkkuja tulevalle retkelle. Uunissa kypsyi suklaakeksit ja välipalapatukat. Blinitaikina nousi yli laitojen. Pian saatiin viesti, että yksi aikuisopiskelija ei pääsekään lähtemään matkaan. Eipä aikaakaan, kun toinenkin putosi pois. Kolmas siirtyi nuorison ruokaryhmään. Lopulta ruokaryhmässämme oli jäljellä enää Kaarina ja minä. Jos olisimme hobitteja, olisimme taputtaneet karvaisia käsiämme. Hobitit, jos jotkut, ymmärtävät hyvän ruuan päälle eikä silloin myöskään määrässä säästellä!!

Pakkailua

Kämpillä valmistelut jatkuivat. Viimeisenä päivänä sain odotetun tekstarin postista. Telttani oli saapunut ja pääsin heti testaamaan sitä. Kiitos ja kumarrus Jyväskylän koulutuskuntayhtymälle, joka huomioi 20-vuotisen työurani lahjoittamalla hyvän summan haluamaani hankintaa varten. Valitsin palkkiokseni Hillebergin Nammatj 2 GT-teltan, josta itselleni maksettavaksi jäi sangen kohtuullinen osuus. Olin jo kotona kaivanut naftaliinista vanhan rinkkani, jota olin kantanut viimeksi lähes 10 vuotta sitten. Niistä ajoista on sen verran monta vuotta (ja kiloa), että jouduin hölläämään lantiovyötä melkoisesti. Rinkkaa pakatessa mietin hieman huolestuneena myös omaa (olematonta) kuntoani. Muuten fiilis oli pääsääntöisesti hyvä koko ajan.

Hilleberg kokeiltu ja hyväksi koettu.

Vihdoin rinkat selkään ja menoksi

Eka kahvitauko.

Kun vielä koululla rinkkaan sullottiin kaikki loihtimamme herkut, painoa oli kertynyt enemmän kuin tarpeeksi. Koululla nautitun lounaan jälkeen pakkauduttiin autoihin ja lähdettiin kohti Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Emme kulkeneet varsinaista reittiä pitkin, vaan lähdimme nousemaan Pyhätunturiin ja seurailimme sen kylkeä. Näkymät alkoivat muuttua puuttomiksi tunturimaisemiksi. Rinkka painoi, mutta ”so what”. Kai mainitsin jo, että meillä oli PALJON ruokaa mukana? Ensimmäinen pidempi tauko pidettiin pienen rajajärven rannassa. Vaikka pidän muutenkin kahvista, tuolla se maistui ihan taivaalliselta. Todettiin kyllä, että pysyäksemme ”ruoka-aikataulussamme”, olisi pidettävä tauko ja pystytettävä kenttäkeittiö noin parin kilometrin välein.

Kuvaan kuuluisi tuoreen kahvin tuoksu. Se täytyy jokaisen kuvitella itse.

Ensimmäinen yö

Ensimmäinen leiri pystytettiin Kolmentunturinjänkälle ja vaikka kuinka yritettiin vähentää painoa rinkasta syömällä ahkerasti, jäi iltapala silti nauttimatta. Suunnitelmissa oli seuraavana päivänä huiputtaa Lainiotunturi leiristä käsin. Ennen nukahtamista pohdimme seuraavaa aamua ja retkeä Lainiolle sekä sitä, mahtuuko eväämme päiväreppuun vai onko sittenkin otettava rinkka mukaan tunturiin. Onneksi oltiin Kaarinan kanssa hiukan sivummalla telttoinemme, sen verran railakasta oli nauru pimenevässä illassa.

Mustikoita oli valtavasti eikä oikein aina malttanut kävellä ohi. Ruskan värit alkoivat myös näkyä.

Kaksi vanhaa puuta. Toinen tosin melko paljon vanhempi.

Lainiotunturille

Aamulla, tietenkin runsaan aamupalan jälkeen, olimme valmiita lähtemään huiputtamaan Lainiota. Koska nuorisoporukka ei ollut ihan ajoissa lähdössä, saatiin lähteä kahdestaan liikkeelle. Matkalla pysähtelimme muutamien kymmenien metrien välein syömään mustikoita, joita oli koko ajan ihan älyttömästi. Lainion huipulla olikin jo aika kaivaa suklaat, välipalapatukat ja energiajuomat repusta. Alamäkeen matka joutui reippaasti ja leiriin palattuamme olikin jo aika valmistaa lounas. Ehkä paras Chili con carne ikinä!!

Kaarina huipulla. Taustalla Ylläs.

Toinen yö

Toiselle yöpymispaikalle ei ollut paljoa matkaa. Sinne käveltiin Kaarinan kanssa kahdestaan ja perille päästyämme aloimme paistaa lettuja ja blinejä. Onneksi nuoriso auttoi syömisessä. Sitten vaan vatsan viereen nukkumaan, sillä aamulla oli aikainen herätys. Yöllä lämpötila kävi pakkasella ja aamulla ilmassa oli vahva syksyn tuoksu. Aamukahvin jälkeen starttasimme viimeiselle lyhyelle etapille, josta meidät haettiin autolla koululle, jonne ehdimme hyvin lounaalle!!

Paikat kuntoon ennen lähtöä.

Aamutunnelmia Hangaskurussa

Mitä jäi käteen?

Kaiken puolin loistoreissu, joka olisi tosin saanut olla pidempi, että oltaisiin ehditty syödä kaikki ruuat. Mukanamme ollut nuorisoasteen porukka oli mukava ja opettajamme Jani Vaattovaara ihan huippu. Kaarinan kanssa naurettiin välillä ihan kippurassa. Vaikka aluksi epäilin jaksamistani, ei mitään ongelmaa ollut. Paikat on vähän jumissa tietty, mutta kipinä syttyi jälleen. Tunturiin on päästävä uudestaan.

Takana ehdottomasti parhaat 3 koulupäivää!