torstai 30. kesäkuuta 2016

Pältsalle ja takaisin

Tunturivaellukselle Kilpisjärvelle ja Pältsalle

Ruotsin Pältsa ja minä

Luonnonkukkapäivä

Rauni Partanen tuntee Saanan rinteet.
Valtakunnallinen luonnonkukkapäivä oli tänä vuonna 19.6. Lapissa retki järjestettiin Saana-tunturille Kilpisjärvellä. Muuten ajankohta olisi ollut turhan aikainen tunturikasveille, mutta kevät on tänä vuonna 2-3 viikkoa normaalia edellä, joten toiveita kukkivien kasvien näkemiseen oli. Lähdin bussiin Pallaksen luontokeskukselta suurin odotuksin. Ylläkseltä kyytiin oli tullut jo Setälän Sanna, jonka kanssa oli tarkoitus jatkaa matkaa Ruotsin puolelle.

Näkymä Saanalta

Kasvirunsautta

Luonnonkukkapäivä osui ihan nappiin. Kasvilajien runsaus oli hämmästyttävä. Kun vielä oppaana oli mm. tunturikasvion toinen kirjoittaja, Rauni Partanen, oli havaittujen lajien kirjo taattu. Kaikkia kuvia on mahdoton laittaa tänne, mutta valikoin joitain itselleni tärkeitä ja kuvina onnistuneimpia otoksia. Mukana oli myös Lapin Kansan toimittaja, joka teki juttua retkestä. Päädyttiin sitten lehteen Sannan kanssa. http://www.lapinkansa.fi/lappi/arktiset-erikoisuudet-vetivat-kasviretkeilijat-saanalle/
Lapinvuokko
Lapinkuusio
Sammalvarpio
Lapinalppiruusu
Tunturikohokki

Liekovarpio
Punakko
Pahtarikko
Valkoyökönlehti

Sielikkö


MS Malla

Kuohkimajärvelle

Kukkapäivän päätteeksi käveltiin takaisin retkeilykeskukselle, käytiin syömässä ja hypättiin MS Mallan kyytiin. Malla vei meidät Kilpisjärven yli, josta on 3km Kuohkimajärven kämpälle.



Kohti Pältsaa

Yövyttiin kämpässä ja aamulla nakattiin rinkat selkään ja suunnattiin kohti Ruotsin Pältsaa. Reitti oli vaativa, mutta maisemiltaan henkeäsalpaavan upea. Koko reissulla nähtiin ainoastaan kaksi muuta ihmistä. Ei ollut ruuhkaa sillä reitillä. 






Räntää vihmoo. Onneksi ei pitkään.
Reitin teki haastavaksi leveät purot ja lumikohdat. Lumien yli pääsi yleensä helposti, mutta välillä ne oli viisaampaa kiertää. Lumikannen alla virtasi vesi ja kannen pettäessä oli mahdollisuus lipsahtaa sen alle. 





Alla lorisee vesi. Parempi kiertää.

Emme ottaneet turhia riskejä, vaan kiersimme kaikki vaarallisilta tuntuvat paikat. Kengät kastuivat vesistöylityksissä, joita riitti. Märät kengät ja ajoittainen vesi/räntä sade ei siltikään pilannut tunnelmaa. Koko 14km:n matkalle saatiin kulumaan aikaa peräti 8 tuntia. Se kuvastaa hyvin olosuhteita. Pältsalle saavuttua, syötiin ja sen jälkeen minä olin valmis kömpimään yläpedille nukkumaan.
Siitä vaan yli!!






Pältsa, joka tarun mukaan oli aikanaan jättiläinen

Asko Kaikusalo on kirjoittanut tarinan Tarujen tunturit. Se sijoittuu myyttiseen menneisyyteen, jossa jättiläiset asuttavat Käsivarren seutua. Tuossa tarinassa Halti kuvataan mahtavana Haltin äijänä, Haltin jättiläisheimon johtajana. Itse tarina keskittyy jörön Saanan ja hänen kauniin morsiamensa Malla-neidon häihin, joita vietetään Porojärven kirkolla. Rukkaset saanut kilpakosija, Ruotsin Pältsa, tulee kutsumattona häihin mukanaan häijyt pohjanakat, Jäämeren velhot. Näiden taika riistäytyy käsistä aikaansaaden valtavan jäävyöryn, joka peittää lopulta kaikki jättiläiset. Hääväki pakenee ja Mallan ja hänen äitinsä kyynelistä syntyy Kilpisjärvi. Lopulta vuosituhansia myöhemmin jäämassat sulavat paljastaen paikoilleen jähmettyneet jättiläiset. Häistä aikoinaan paenneen lapinväen vaatteet repeilivät tuiverruksessa ja verhosivat rinteet, laet ja laaksot. Joka syksy sama väriloisto tulvehtii tunturiin ruskan muodossa ja muistuttaa näin kauan sitten dramaattisesti päättyneistä hääjuhlista
Lähde: Wikipedia

Pältsan kämppä


Ja takaisin

Korpit leikittelee
Pohkeet kokolailla jäykkinä valmistauduttiin paluumatkaan. Alun perin mietittiin mahdollisuutta palata Norjan kautta. Se vaihtoehto hylättiin olosuhteiden vuoksi. Niinpä lähdettiin takaisin kohti Kuohkimajärveä. Nyt matka joutui nopeammin, kun hankalien paikkojen ylityskohtia ei tarvinnut miettiä. Tällä kertaa kelikin suosi paremmin. Pientä sadetta saatiin niskaan, mutta ei pahasti. Yö vietettiin jälleen Kuohkimajärvellä.


Kolmen valtakunnan rajapyykki

Erikoinen näky tunturissa
Riekkopariskunta

Aamulla klo6

Mallan kautta takaisin Kilparille

Tunturikoivikko aamuauringon säteissä
Aamulla herätys oli viideltä ja kuuden maissa jo lähdettiin kävelemään kohti Kilpisjärveä, jossa oli tarkoitus hypätä bussiin klo 11.00. Aamuaurinko paistoi ja ilma tuoksui raikkaalle. Sinirinnat lauloivat kilpaa ja pohjantikka naputteli raja-aidan tolppaa. Reitti nousi Mallan rinteille, jossa päästiin ihastelemaan mm. upeaa vesiputousta mielenkiintoisine kasvilajeineen. Taaksepäin kun katsoi, huomasi kuinka vastakohtaisten keliolosuhteiden läpi oltiin menty. Suomen tunturit vaikuttivat kovin lempeiltä Ruotsin ja Norjan teräväkärkisiin lumihuippuihin verrattuna. Matka joutui kevyesti rupatellen. Retkeilykeskukselta noustiin bussiin ja taas oli yksi kokemus rikastuttanut elämää.





Kuin kaksi eri maailmaa
Ei taida enää olla tuota vaaraa.
Putous Mallan rinteellä
















Kiitos Sannalle ideasta lähteä sekä tietty mukavasta matkaseurasta!!

torstai 9. kesäkuuta 2016

Lomalla!!

Uutta ja vanhaa Levin rinteillä

Lomaaaaa….


Vihdoin on ollut aikaa ihan vaan lomailla. Toukokuun lopun helteet jouduttivat kevään etenemistä noin 2-3 viikolla. Lumet hupenivat kovaa vauhtia tunturissa ja rinteet houkuttelivat kävelemään.

26.5 Levitunturilla

Vetoapua

Koulupäivän päätteeksi päätin lähteä katsomaan, miltä Levitunturi näyttää ylhäältä käsin. Samalla kokeilin, miten Bianca suhtautuu reppuun selässään. Eihän siinä ollut mitään ongelmaa valjaita päällään pitämään oppineelle koiralle. Melko lailla tunturi käveltiin ympäri. Ei pöllömpi iltalenkki.



Retkievästä.. Kiitos!!

27.5 Aakenukselle

Hiljaisuus
Vasalaella

Seuraavana päivänä ajeltiin Aakenuksen juurelle ja lähdettiin nousemaan kohti Vasalakea. Keli oli täydellinen. Vasalaella pidettiin pitkä tauko maisemista ja kelistä nauttien. Matka jatkui Porokämpälle ja siitä takaisin autolle. Koko matkalla ei nähty ketään. Mieli lepäsi.


Varpaatkin lepää
Porokämppä

Päättäjäiset ja ”etelän reissu”


2.6 päättyi koulu virallisesti. Juhla oli mukava, vaikka tunsinkin itseni kovin vanhaksi valmistuvien nuorten joukossa. Yksi puhe oli ehkä omituisin päättäjäispuhe, mitä olen koskaan kuullut, mutta kahvipöytä oli ehdotonta Levi-instituutin parhautta. Sääennusteen mukaan keleissä oli tulossa selkeä muutos kylmempään. Niinpä oli aikaa lähteä heittämään ensimmäinen muuttokuorma Keski-Suomeen. Pikaisen kuorman purkamisen jälkeen pakkasin paluumatkalle tuttavan kuorman ja suuntasin takaisin napapiirin paremmalle puolelle. Heitin huonekalut Enontekiölle ja ajelin takaisin Könkäälle. Noin 2,5 vuorokaudessa kilometrejä kertyi melko tarkalleen 2000.

Kärhö sentään oli hengissä

7.6 Pallakselle

Suomen vanhinta merkittyä vaellusreittiä

Kurjenkanervat kukassa
Ruohokanukat kukkivat alempana
Sielikkö
Viileä keli jatkui, mutta tunturit näyttivät kutsuvilta. Päivällä pienen arpomisen jälkeen lähdin Biancan kanssa Pallakselle. Siellä käveltiin noin 20km Rihmakurulle ja takaisin. Vaikka kaappini ovat pullollaan eläin- ja kasvikirjoja, ostin Pallaksen luontokeskukselta pitkään haluamani Tunturi Kasvion. Tunturin kasvit alkoivat vasta availla kukkiaan, mutta maisemat olivat jälleen mitä upeimmat. Tunturilinnut aloittelevat pesintää ja puuttomalla paljakalla tiellemme osui niittykirvisiä, kivitaskuja, pikkukuovi, kapustarintoja, tunturikihu ja kiiruna. Alempana tunturikoivikoissa laulelivat pajulintu, västäräkki, keltavästäräkki ja tietty Pallashotellilla pesivät räystäspääskyt.


Bianca taukoilee Rihmakurussa
Kiiruna
Poroja


Myrsky



Sitten iskikin melkoinen kevätmyrsky. Räntä satoi vaakatasossa. Osassa Lappia maa jäi valkoiseksi. Kittilässä räntä tuntui sulavan pois maahan osuessaan. Toivottavasti hillankukat eivät paleltuneet pahasti. Keli oli mitä parhain kylpylässä lekotteluun. Nyt suunnitteilla on ainakin pari vaellusta, mutta niistä lisää, mikäli kelit mahdollistavat retket.