Pältsalle ja takaisin

Tunturivaellukselle Kilpisjärvelle ja Pältsalle

Ruotsin Pältsa ja minä

Luonnonkukkapäivä

Rauni Partanen tuntee Saanan rinteet.

Valtakunnallinen luonnonkukkapäivä oli tänä vuonna 19.6. Lapissa retki järjestettiin Saana-tunturille Kilpisjärvellä. Muuten ajankohta olisi ollut turhan aikainen tunturikasveille, mutta kevät on tänä vuonna 2-3 viikkoa normaalia edellä, joten toiveita kukkivien kasvien näkemiseen oli. Lähdin bussiin Pallaksen luontokeskukselta suurin odotuksin. Ylläkseltä kyytiin oli tullut jo Setälän Sanna, jonka kanssa oli tarkoitus jatkaa matkaa Ruotsin puolelle.

Näkymä Saanalta

Kasvirunsautta

Luonnonkukkapäivä osui ihan nappiin. Kasvilajien runsaus oli hämmästyttävä. Kun vielä oppaana oli mm. tunturikasvion toinen kirjoittaja, Rauni Partanen, oli havaittujen lajien kirjo taattu. Kaikkia kuvia on mahdoton laittaa tänne, mutta valikoin joitain itselleni tärkeitä ja kuvina onnistuneimpia otoksia. Mukana oli myös Lapin Kansan toimittaja, joka teki juttua retkestä. Päädyttiin sitten lehteen Sannan kanssa. http://www.lapinkansa.fi/lappi/arktiset-erikoisuudet-vetivat-kasviretkeilijat-saanalle/

Lapinvuokko

Lapinkuusio

Sammalvarpio

Lapinalppiruusu

Tunturikohokki

Liekovarpio

Punakko

Pahtarikko

Valkoyökönlehti

Sielikkö

MS Malla

Kuohkimajärvelle

Kukkapäivän päätteeksi käveltiin takaisin retkeilykeskukselle, käytiin syömässä ja hypättiin MS Mallan kyytiin. Malla vei meidät Kilpisjärven yli, josta on 3km Kuohkimajärven kämpälle.

Kohti Pältsaa

Yövyttiin kämpässä ja aamulla nakattiin rinkat selkään ja suunnattiin kohti Ruotsin Pältsaa. Reitti oli vaativa, mutta maisemiltaan henkeäsalpaavan upea. Koko reissulla nähtiin ainoastaan kaksi muuta ihmistä. Ei ollut ruuhkaa sillä reitillä. 

Räntää vihmoo. Onneksi ei pitkään.

Reitin teki haastavaksi leveät purot ja lumikohdat. Lumien yli pääsi yleensä helposti, mutta välillä ne oli viisaampaa kiertää. Lumikannen alla virtasi vesi ja kannen pettäessä oli mahdollisuus lipsahtaa sen alle. 

Alla lorisee vesi. Parempi kiertää.

Emme ottaneet turhia riskejä, vaan kiersimme kaikki vaarallisilta tuntuvat paikat. Kengät kastuivat vesistöylityksissä, joita riitti. Märät kengät ja ajoittainen vesi/räntä sade ei siltikään pilannut tunnelmaa. Koko 14km:n matkalle saatiin kulumaan aikaa peräti 8 tuntia. Se kuvastaa hyvin olosuhteita. Pältsalle saavuttua, syötiin ja sen jälkeen minä olin valmis kömpimään yläpedille nukkumaan.

Siitä vaan yli!!

Pältsa, joka tarun mukaan oli aikanaan jättiläinen

Asko Kaikusalo on kirjoittanut tarinan Tarujen tunturit. Se sijoittuu myyttiseen menneisyyteen, jossa jättiläiset asuttavat Käsivarren seutua. Tuossa tarinassa Halti kuvataan mahtavana Haltin äijänä, Haltin jättiläisheimon johtajana. Itse tarina keskittyy jörön Saanan ja hänen kauniin morsiamensa Malla-neidon häihin, joita vietetään Porojärven kirkolla. Rukkaset saanut kilpakosija, Ruotsin Pältsa, tulee kutsumattona häihin mukanaan häijyt pohjanakat, Jäämeren velhot. Näiden taika riistäytyy käsistä aikaansaaden valtavan jäävyöryn, joka peittää lopulta kaikki jättiläiset. Hääväki pakenee ja Mallan ja hänen äitinsä kyynelistä syntyy Kilpisjärvi. Lopulta vuosituhansia myöhemmin jäämassat sulavat paljastaen paikoilleen jähmettyneet jättiläiset. Häistä aikoinaan paenneen lapinväen vaatteet repeilivät tuiverruksessa ja verhosivat rinteet, laet ja laaksot. Joka syksy sama väriloisto tulvehtii tunturiin ruskan muodossa ja muistuttaa näin kauan sitten dramaattisesti päättyneistä hääjuhlista
Lähde: Wikipedia

Pältsan kämppä

Ja takaisin

Korpit leikittelee

Pohkeet kokolailla jäykkinä valmistauduttiin paluumatkaan. Alun perin mietittiin mahdollisuutta palata Norjan kautta. Se vaihtoehto hylättiin olosuhteiden vuoksi. Niinpä lähdettiin takaisin kohti Kuohkimajärveä. Nyt matka joutui nopeammin, kun hankalien paikkojen ylityskohtia ei tarvinnut miettiä. Tällä kertaa kelikin suosi paremmin. Pientä sadetta saatiin niskaan, mutta ei pahasti. Yö vietettiin jälleen Kuohkimajärvellä.

Kolmen valtakunnan rajapyykki

Erikoinen näky tunturissa

Riekkopariskunta

Aamulla klo6

Mallan kautta takaisin Kilparille

Tunturikoivikko aamuauringon säteissä

Aamulla herätys oli viideltä ja kuuden maissa jo lähdettiin kävelemään kohti Kilpisjärveä, jossa oli tarkoitus hypätä bussiin klo 11.00. Aamuaurinko paistoi ja ilma tuoksui raikkaalle. Sinirinnat lauloivat kilpaa ja pohjantikka naputteli raja-aidan tolppaa. Reitti nousi Mallan rinteille, jossa päästiin ihastelemaan mm. upeaa vesiputousta mielenkiintoisine kasvilajeineen. Taaksepäin kun katsoi, huomasi kuinka vastakohtaisten keliolosuhteiden läpi oltiin menty. Suomen tunturit vaikuttivat kovin lempeiltä Ruotsin ja Norjan teräväkärkisiin lumihuippuihin verrattuna. Matka joutui kevyesti rupatellen. Retkeilykeskukselta noustiin bussiin ja taas oli yksi kokemus rikastuttanut elämää.

Kuin kaksi eri maailmaa

Ei taida enää olla tuota vaaraa.

Putous Mallan rinteellä

Kiitos Sannalle ideasta lähteä sekä tietty mukavasta matkaseurasta!!