Viimeisen kerran tunturiin
Oloksen tuulimyllyjä |
Kirjoitan tätä tihkusateisena aamulla. Huomenna tähän aikaan olen jo matkalla kotiin. Niin se melkein vuosi vierähti. Niitä tuntoja kirjoittelen myöhemmin. Pari päivää sitten tein vielä viimeisen päiväretken. En ottanut yhtään koiraa matkaan, vaan kävin ihan itsekseni nauttimassa maisemista ja miettimässä asioita.
Olokselle karvamaksaruohoa metsästämään
Hillat olivat jo yllättävän suuria |
Vanhana maksaruohokeräilijänä en voinut ohittaa
mahdollisuutta nähdä Suomen luonnossa erittäin harvinaista lajia, jota kasvaa
vain kahdessa paikassa, nimittäin karvamaksaruohoa. Toinen paikoista on Muonion
Olostunturilla ja sinne ei ole kuin hujaus autolla. Niinpä kamera ja eväät
päiväreppuun ja menoksi…vielä kerran.
Myös riekonmarjojen raakileet olivat jo melkein täysikokoisia. |
Pieni, mutta niin sievä |
Löytyihän se!!
Oloksella oli hiljaista. Vain kolme poroa märehti huipulla ja kapustarinnat viheltelivät kaihoisasti. Tiesin ettei parisenttisen kasvin löytäminen tapahdu hetkessä ja sainkin sitä tovin hakea. Lopulta löysin noin kymmenen yksilön esiintymän. Olipa se jopa kukassa jo. Kuvien ottamisen jälkeen istuin tovin kalliolla ja ihastelin maisemia. Taisi muutama kyynelkin vierähtää. Lähestyvä tumma pilvi ajoi alas tunturista, mutta päivä oli vasta aluillaan.
Siinä koko esiintymä, minkä löysin |
Pyhäjoen polku
Pyhäjoen kuohua |
Sitten hieman erilaisiin maisemiin. Lappilaisittain erittäin rehevällä joenvarsialueella olin käynyt kauan sitten. Siispä katsomaan, vieläkö kotkansiivet kasvoivat lehdossa. Polulla en nähnyt yhtään ihmistä, mutta eläimiä vilahteli pyypoikueesta sammakkoon. Kotkansiivetkin kasvoivat rehevinä paikallaan.
Mahtavat kotkansiivet |
Eipä voisi vesi enää kirkkaampaa olla. |
En ihan ehtinyt pussaamaan, kun loikki karkuun. |
Ei mikään harvinainen, mutta niin herkkä tähtitalvikki |
Tarkaan kun katseli, löytyi herttakaksikkokin |
Niitty
Ahonoidanlukko nousussa |
Niittyä |
Päiväkahvit tulella |
Punainen hiekka
En ollut koskaan käynyt Pallasjärven punaisella hiekalla. Pitihän se nähdä ja niinpä suuntasin sinne keittelemään päiväkahvit ja syömään eväät. Hiekka oli punaista ja vesi kirkasta. Sitten olikin jo aika ajella takaisin ruokkimaan koirat ja siivoamaan tarhat.
Pallasjärven punaisella hiekalla |
Hiekkarantaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti