tiistai 5. heinäkuuta 2016

Viimeinen päiväretki

Viimeisen kerran tunturiin

Oloksen tuulimyllyjä
Porot makoilivat huipulla. Vain sarvet näkyi.

Kirjoitan tätä tihkusateisena aamulla. Huomenna tähän aikaan olen jo matkalla kotiin. Niin se melkein vuosi vierähti. Niitä tuntoja kirjoittelen myöhemmin. Pari päivää sitten tein vielä viimeisen päiväretken. En ottanut yhtään koiraa matkaan, vaan kävin ihan itsekseni nauttimassa maisemista ja miettimässä asioita.


Olokselle karvamaksaruohoa metsästämään


Hillat olivat jo yllättävän suuria 

Vanhana maksaruohokeräilijänä en voinut ohittaa mahdollisuutta nähdä Suomen luonnossa erittäin harvinaista lajia, jota kasvaa vain kahdessa paikassa, nimittäin karvamaksaruohoa. Toinen paikoista on Muonion Olostunturilla ja sinne ei ole kuin hujaus autolla. Niinpä kamera ja eväät päiväreppuun ja menoksi…vielä kerran.

 

Myös riekonmarjojen raakileet olivat jo melkein täysikokoisia.

Pieni, mutta niin sievä

Löytyihän se!!


Oloksella oli hiljaista. Vain kolme poroa märehti huipulla ja kapustarinnat viheltelivät kaihoisasti. Tiesin ettei parisenttisen kasvin löytäminen tapahdu hetkessä ja sainkin sitä tovin hakea. Lopulta löysin noin kymmenen yksilön esiintymän. Olipa se jopa kukassa jo.  Kuvien ottamisen jälkeen istuin tovin kalliolla ja ihastelin maisemia. Taisi muutama kyynelkin vierähtää. Lähestyvä tumma pilvi ajoi alas tunturista, mutta päivä oli vasta aluillaan.





Siinä koko esiintymä, minkä löysin

Pyhäjoen polku


Pyhäjoen kuohua


Sitten hieman erilaisiin maisemiin. Lappilaisittain erittäin rehevällä joenvarsialueella olin käynyt kauan sitten. Siispä katsomaan, vieläkö kotkansiivet kasvoivat lehdossa. Polulla en nähnyt yhtään ihmistä, mutta eläimiä vilahteli pyypoikueesta sammakkoon. Kotkansiivetkin kasvoivat rehevinä paikallaan.




Mahtavat kotkansiivet
Eipä voisi vesi enää kirkkaampaa olla.

En ihan ehtinyt pussaamaan, kun loikki karkuun.

Ei mikään harvinainen, mutta niin herkkä tähtitalvikki

Tarkaan kun katseli, löytyi herttakaksikkokin


Niitty



Ahonoidanlukko nousussa
Polku kiertää myös niityn kautta. Niityllä on laidunnettu karjaa aikanaan. Nyt sitä pidetään auki ihmisvoimin. Löytyipä sieltäkin kasvilaji, jota en ollut aiemmin nähnyt. Ahonoidanlukko oli vasta nousemassa, mutta hyvin jo tunnistettavissa.






Niittyä
Päiväkahvit tulella

Punainen hiekka


En ollut koskaan käynyt Pallasjärven punaisella hiekalla. Pitihän se nähdä ja niinpä suuntasin sinne keittelemään päiväkahvit ja syömään eväät. Hiekka oli punaista ja vesi kirkasta. Sitten olikin jo aika ajella takaisin ruokkimaan koirat ja siivoamaan tarhat.



Pallasjärven punaisella hiekalla
Hiekkarantaa

Viimeinen päivä



Nyt tavarat on jo melkein pakattu. Pari asiaa vielä hoidettava ja loput tavarat pakattava. Kaikkia en saa tällä kerralla menemään, joten heinäkuun aikana täytyy vielä poiketa. Huomenna kotiin…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti