830km kotoa

@ Köngäs

Lupasin, että seuraava kirjoitus tulee napapiirin pohjoispuolelta ja täällä nyt istun huoneessani Kittilän Könkään kylässä ja mietin, mitä kertoisin kuluneesta viikosta, kun en ole itsekään täysin vielä ymmärtänyt kaikkea.

Vihdoin matkaan

Vähän oli perä alhaalla tässä kuljetuksessa.

Viikossa on tapahtunut paljon. Viikonlopun pakkasin ja valmistauduin lähtöön. Tarkoitus oli lähteä maanantaiaamuna, mutta eihän siinä käynyt niin kuin suunnittelin. Aina tuli eteen asioita, joita piti hoitaa tai pakattavaksi tavaroita, joita ajattelin tarvitsevani. Sitä olisi jatkunut loputtomiin, jos en olisi lopulta päättänyt, että se oli nyt siinä ja nyt lähdetään. Auto oli niin täynnä tavaraa, että eipä sinne olisi enää juurikaan mitään mahtunut. Kello oli jo pitkällä iltapäivässä, kun juoksutin koirat kärryyn ja nostin kytkintä.

Koirat uusissa tarhoissaan

Perillä

Tiistaiaamuna olin perillä. Asetuimme taloksi, koirat ja minä. Nuori Lucky Luke oli illalla rauhaton tarhassa. Rauhattomuuden syyksi paljastui naapuritilan porot, jotka tykkäsivät makoilla vähän matkan päässä koiratarhasta.

Tässä pötköttelen, koiratarhan vieressä ;)

Mitä, missä, milloin, tai pikemminkin miksi??

Istuin tavaravuoren keskellä ja mietin. En voi tietää, mitä vuosi tuo tullessaan eikä minun tarvitse sitä tietääkään. Sujuuko asiat kuin tanssi vai tuleeko tästä täysi fiasko? Yksi asia on silti varma. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos en olisi lähtenyt kokeilemaan tätä!

Keskellä kaaosta

Kouluun, mutta sille toiselle puolelle!!

Kirjoitan tätä 14.8.2015. Tänään tuli täyteen 20 vuotta siitä, kun tein ensimmäisen työsopimukseni silloisessa Jämsän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksessa. Sen jälkeen nimi vaihtui Jämsän seudun koulutuskeskukseksi ja vielä kerran Jämsän ammattiopistoksi. Kun on 20 vuotta toiminut opettajana ja hyppää sitten täysin siihen toiseen rooliin, se ei ehkä ole ihan yksinkertaista. Torstaina alkoi koulu. Tapasin luokkakavereita, sain uudet tunnarit Lapin ammattiopiston verkkoon, kävin henkilökohtaistamiskeskustelut ryhmänohjaajan kanssa, mietin näyttöjen toteuttamista ym. ym…. Olen ihan intona!!

Synkkiä pilviä taivaalla

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää iloa. Pitkäaikainen johtajakoirani Yolanda sairastui jo kotona. Sille ilmestynyttä kasvainta ei voi poistaa ja nyt vain seurataan tilannetta. Eilen käytiin sen kanssa yhdessä kävelemässä Sokkaporantien päähän ja takaisin. Sillä olisi jo täysi oikeus kävellä kaikessa rauhassa ja nuuskia tien varren tuoksuja, mutta sen rekikoiran luonto käskee kaikesta huolimatta tekemään töitä täysillä. Oli sydäntä särkevää nähdä, miten se eteni tien reunaa katse eteenpäin suunnattuna vetäen kaulapannassa koko matkan. Koko sydämestäni toivon, että yhteinen matkamme jatkuu vielä mahdollisimman pitkään.

Lähdöstä aikaa vajaa viikko!