Viisikymppisen naisen irtiotto arjesta ja muutto vuodeksi Lappiin: Nyt on aika nollata nuppi!

Viimeinen työpäivä

Sateisen kesän keskellä keli suosi opintomatkaa Tampereelle

Vaikka juuri nyt olisi jo kiireen vilkkaan pakattava tavaroita, on silti hetkeksi istahdettava koneen ääreen. Niin merkittävää asiaa, kun viimeistä työpäivää, ei voi jättää huomioimatta. Oikeastaan koko viikko on ollut merkittävä. Olemme aikuisryhmän kanssa kierrelleet Auvilan piha-aluetta, omaa pihaani sekä Hatanpään arboretumia aiheena kasvien lajituntemus. Se on aina ollut yksi lempiaiheitani. Viikon sisältö ja aikataulut ovat jo rutiineiksi muodostuneet ja siis jo monen monta kertaa läpikäydyt. Nyt ne tuntuivat kuitenkin hiukan erilaisilta ja jotenkin kovin kepeiltä.

Rutiinit pohdinnan kohteena

Rutiini…. Sana, jonka sisältöä olen montaa kertaa pohtinut tämän viikon aikana. Rutiinit helpottavat arkea. Niitä noudattamalla asiat etenee sen kummemmin miettimättä tai suunnittelematta. Aamulla ylös, kahvinkeitin päälle, voileipä, tietokone auki, aamupala koneen ääressä (Hyi!! Huono tapa) jne. Jos jostain syystä rutiini järkkyy, menee koko aamu ihan sekaisin. Parkkeerasin viime viikolla kauppareissulla auton eri puolelle tietä kuin normaalisti. Kaupasta tullessani ajattelin, että onpa jollain samanlainen auto kuin minulla, jopa rekkari täsmää :D

Viimeistä opetuspäivää. Puutarhan tuholaiset tutkailun alla.

Opettajan työssä samat perusasiat toistuu usein vuodesta toiseen. Hatanpään arboretumin kierros on vakiintunut tietynlaiseksi. Tällä kerralla kuitenkin pohdin asiaa pitkin kierrosta. Jokaiselle opiskelijalle se oli ainutlaatuinen kokemus, mutta minä olisin voinut vetää sen vaikka silmät kiinni. Uudet istutukset alueella olivat ainoa asia, mitkä rikkoivat hieman rutiinia ja saivat oman mielenkiinnon heräämään erityisesti. Vaikka opetus on muuttunut näiden kohta 20 palvelusvuoden aikana paljon, huomasin että nyt on täysi tuuletus paikallaan. Se lähtee siitä, että on aika heittää rutiinit romukoppaan.

Tuskin pystyisin sitä tekemään ilman tulevaa,

täydellistä irtiottoa työstäni.

Auvilan puutarhan viimeisiä joulutähtiä

Se viimeinen työpäivä!

Päivä alkoi kiireisesti. Pidin vielä viimeisen perennatunnistustentin. Sen jälkeen kierrettiin puutarhaa kasvinsuojeluasioiden merkeissä. En oikeastaan ehtinyt aamupäivästä edes sen kummemmin miettiä päivää viimeisenä työpäivänäni tulevan vuoden aikana. Vanhoja opiskelijoitakin poikkesi moikkaamassa. Mukavaa, että muistelevat vielä hyvällä ;) Opetuspäivän jälkeen lähdin viemään viimeisiä tavaroita Myllymäkeen eli uuteen toimipaikkaamme. Lähdön hetkellä Auvilan puutarhalta tajusin vasta, että lähden sieltä nyt viimeisen kerran työurani aikana. Vuoden päästä, kun palaan, puutarha on jo lakkautettu kaikki toiminnot siirretty Myllymäkeen. Onneksi autossa oli nenäliinoja.

Viimeinen vilkaisu Auvilan päärakennukseen. Toivottavasti paikan ostaa taho, joka osaa arvostaa upeaa ympäristöä.

Näkymä uuden opettajanhuoneen ikkunasta

Myllymäessä luovutin Auvilan avaimet sekä työpuhelimen. Katselin paikkoja, jotka tuoksuivat uudelle maalille. Kun tulen takaisin, ovat muut jo sopeutuneet uuteen ympäristöön. Minulla se on sitten edessä. No, mutta se on asia, jota ei nyt tarvitse miettiä. Sain vielä työkavereilta muiston, joka kruunasi päivän. Olenhan maininnut, että minulla on maailman parhaat työkaverit. Valtaosalla on palvelusvuosia enemmän kuin minulla. Jotainhan se kertoo ihmisistä ja työpaikasta. Siellä on ollut helppo viihtyä. Työyhteisömme on aina ollut ihan loistava…. Ihan paras!!