21.12.2015
 |
| Kaamos ei tarkoita pimeyttä, vaan upeita värejä taivaanrannassa. |
Aikaa jouluun siis enää pari päivää. Vaikka toivotin tänään
”Hyvää Joulua” bussilastilliselle brittiasiakkaita, en ole vielä löytänyt
joulutunnetta. Töissä on pitänyt kiirettä ja illalla kämpille saavuttua on ihan
rättiväsynyt olo. Omat koirat eivät ole paljoa juosseet, sillä olen hoitanut lähinnä
pihaopastusta tarjoiluineen. Tarpeen vaatiessa olen ajanut myös talon koiria.
Ne mokomat BGB-lukot
Viime viikolla kävi pieni haaveri, kun olin laittamassa omia
koiria talon liinoihin. He, jotka minut tuntevat, tietävät suhtautumiseni
BGB-lukkoihin. En siis pidä niistä yhtään tai oikeastaan voin jopa sanoa
inhoavani niitä. Omissa liinoissa niitä ei ole ollut enää pitkään aikaan. Noin
10 vuotta sitten selvitin sotkeutunutta asiakasvaljakkoa ja kyseisen mallin
lukko tarttui kynteeni repäisten sen kokonaan irti. Tällä hetkellä vanhin
koirani, Eero on myös kokenut BGB-lukon kenkkumaisuuden. Se sai lukon
kankkuunsa ja jälki oli melko ikävää. Toisaalta sen sattuman takia se on ollut
osa laumaani jo kohta 11 vuotta. Ostin sen nimittäin ensimmäisellä Lapin reissullani
toipilaana kyseisen haaverin takia.
AUTS!!
Nyt yhden väliaikaisen virityksen ja kolmen BGB-lukon takia
kädessäni on neljä tikkiä. Osasyyllisenä on omista koiristani Bobo, kukas
muutenkaan. Se nykäisi liinoja voimakkaasti taaksepäin samalla kuin minulla oli
liinat käsissäni. Yksi lukoista haukkasi kiinni kahden sormen väliseen nahkaan.
Päivän töiden ja 26 ajokilometrin jälkeen ehdin paikattavaksi. Ei olisi ollut
pahitteeksi kuulemma mennä vähän aikaisemmin. Haavan umpeutuminen ei ole
edennyt ihan tavoitteen mukaisesti, sillä käsi on ollut edelleen kovassa
käytössä. Pian pääsen kuitenkin tikeistä ja toivottavasti haava paranee
kunnolla.
Kiirettä ja niitä hienoja hetkiä
Asiakkaita on riittänyt. Päivät ovat kiireisiä ja voimaa
niihin on saanut tyytyväisistä asiakkaista. Parhaita palautteita ovat mm. asiakkaiden
vilpitön kiitos, lapsen hulvaton kikatus reessä, ilosta kertovat kasvot.
Välillä olen myös jäänyt miettimään elämää ja ympäristöä, jossa saamme elää. Lumi,
joka painaa puiden oksia on ihan tavallista, mutta toisille se on kuva, joka on
nähty tätä ennen vain televisiossa. Joinain hetkinä hymyilen hiljaa
ajellessamme järven jäällä ja lumisen metsän läpi. Osa noista ihmisistä on
säästänyt rahaa pitkään nähdäkseen tuon maiseman ja kokeakseen tuon tunteen, olen
kuullut sen pienen hetken olleen koko matkan parhaimman ja olen nähnyt miten
vanhempi pariskunta kävelee portista ulos käsi kädessä onnellisena.
Huomenna on edessä kauden kovin hetki, mutta siitä lisää huomenna.
22.12.2015 Se huominen sitten tuli ja meni… Se hetki ei
sittenkään ollut niin kova. Itse asiassa se oli tämän kauden tähänastisista
hetkistä hienoin. Asiakasryhmänä olivat englantilaisen hyväntekeväisyysjärjestön Northern
Lights Children’s Charityn Lappiin tuomat 20 lasta. Näillä lapsilla on joku
sairaus, jonka vuoksi heillä on elinaikaa enää rajoitetusti. Kun katseli ja
kuunteli noita ilosta hihkuvia lapsia, omat huolet kutistuivat olemattomiin.
Reessä naurettiin ja koiria kiiteltiin hyvästä työstä. Lumipallot lentelivät, pikkukoirat
saivat rapsutuksia innokkailta lapsilta, joista jotkut kertoivat kotona olevista
lemmikeistään. Kaikki lapset saivat pienen pehmoketun lahjaksi ja pyysin heitä
antamaan ketulleen nimen. Kilpaa kertoivat nimiä, kun kävin kyselemässä. Siinä
hetkessä ei ajateltu tulevaisuutta vaan otettiin ilo irti hetkestä. Sillä
hetkellä, kun vilkutin ryhmälle hyvästit portilla, kyynel vierähti
silmäkulmastani. Kaikkea hyvää noille lapsille, joiden ei ole tarkoitus nähdä
aikuisuutta.
 |
| Iloisia ilmeitä |
Joulu tuli ja meni
Tukka putkella juostiin joulun aika. Asiakkaita tuli ja
meni. Punaisia poskia ja iloisia ilmeitä, Hyvän Joulun toivotuksia. Oma
joulunvietto jäi jouluateriaan ja punaviiniin. Vapaapäiviä ei ole ollut kuin
yksi koko sesongin aikana, mutta siitähän se sesonki tehty on.
Lisää asiaa taas kun ehdin istahtaa ajan kanssa koneelle…..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti