torstai 3. joulukuuta 2015

Missä kotini on?

Visiitti Koto-Suomessa

Lumimaisemista kohti etelää
Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran ”etelässä” Kittilään muuton jälkeen. Reissu oli todellinen pikakäynti. Lähdin maanantaina aamupäivällä ja palasin keskiviikkoiltana. Kahden ajopäivän lisäksi olin siis yhden päivän perillä ja silloinkin ajoin reilu pari sataa kilometriä. Lähtiessäni Könkäältä, oli päivä jo pitkällä. Perillä Heinolassa olin puolen yön aikoihin. Pikaisesti vaihdettuamme kuulumiset kellahdin vanhempieni sohvalle ja uni tuli kyllä hetkessä.

Kuhmoinen - Jämsä - Vääksy

Seuraavana päivänä starttasin kohti Kuhmoisia, sillä mieleen oli tullut useita tavaroita, joilla olisi käyttöä talven aikana. Matkalla mietin, miltä mahtaa tuntua käydä talossa, joka on ollut kotini lähes 20 vuotta. Tunnenko kenties koti-ikävää? En siis ole taloani myymässä, vaan palaan sinne takaisin syksyllä ja elämä jatkuu entiseen malliin. Ajaessani pihaan, en joutunut minkään tunnekuohun valtaan, vaan oikeastaan kävin vuokralaisellani kylässä. Keräsin listaamani tavarat ja jatkoin matkaa. Olin kuvitellut, että tunnen edes pientä haikeutta lähtiessäni, mutta niin ei käynyt. Kävin vielä Kuhmoisissa tutulla maatilalla hakemassa olkia koirien koppeihin. Oljet kun ovat kiven alla Lapissa. Kun auto pakattiin kattoa myöten täyteen, oli mukana 27 paalia. Kyllä koirat tulee olemaan innoissaan.


Viimeisiä tähtiä
Sitten suuntasin Jämsään moikkaamaan maailman parhaita työkavereita. Vastaanotto oli lämmin ja sydämellinen. Ihastelin Jämsän ammattiopiston viimeisiä joulutähtiä. Niiden lähdettyä juhlistamaan joulua ihmisten koteihin, huoneet kylmenevät ja yksi aikakausi päättyy. Edessä on suuret haasteet. Ei minua ole kokonaan unohdettu sentään. Olipa yksi työkaveri nähnyt minusta unta muutama päivä aikaisemmin. Toivottavasti se uni ei ole (ainakaan kokonaan) enneuni. Paluumatkalla Heinolaan, poikkesin vielä äitini luona, joka asuu Vääksyssä.

Takaisin pohjoiseen

Tihkusateinen aamu ja matka takaisin alkaa
Toisen Heinolassa vietetyn yön jälkeen suuntasin Transportterin keulan kohti pohjoista. Matka kului joutuisaan. Iin kohdalla jopa liian joutuisaan, sillä pääsin poliisin kamerakuvaan. Tuloksena oli onneksi vain kirjallinen huomautus.
Matka kestää kokolailla kellon ympäri ja ajellessa on aikaa miettiä asioita. Kolmeen vuorokauteen mahtui reilu 2000km ajoa ja käynti tämänhetkisen elämäni tärkeimmissä paikoissa. Pitkään pohdin tämän blogipäivityksen otsikoksi laittamaani kysymystä….. Missä kotini on?

Elämäni paikat

Heinola oli pitkään kotikaupunkini ja vanhempani asuvat edelleen siellä. Siihen kaupunkiin liittyy monet muistot lapsuudesta, nuoruudesta ja itsenäistymisestä. Silti se ei enää ole minulle koti, vaikka siellä onkin mukava käydä.

Kuten jo mainitsin, en tuntenut tulevani kotiin, kun kurvasin Kuhmoisten taloni pihaan. Siihen paikkaan olen laittanut itsestäni valtavan paljon ja tehnyt siitä oman näköiseni. Varmaan tunne omasta kodista palaa, kun tämä vuoden irtiotto on ohitse. Toivottavasti niin!!

Nyt asun Kittilässä, Könkään kylässä, mukavassa omakotitalossa. Koirilla on hyvät tarhat ja pihasta pääsee ajamaan valjakolla. Mutta onko tämä kotini? En oikein osaa käyttää sitä sanaa tästä paikasta, vaikka täällä kovin viihdynkin. Koti on vahva sana. Se, että joku paikka tuntuu kodilta, vaatii monia asioita. Nyt ne kaikki asiat eivät ole vielä kasassa. Hieman tunnen olevani vieraana talossa, jossa asun.

Kysymys jää ilman vastausta

Nämä kukat muistuttavat ihanista työkavereista. KIITOS!!!!
Kaikki nämä kolme paikkaa ovat merkittäviä ja ehkä joku päivä voin jälleen sanoa olevani kotona. Sitä odotellessani elän tätä vaihetta elämässäni ja tykkään siitä ihan valtavasti. Lunta on reilu 30cm ja maisema huikaisevan kaunis. Tänään otin jälleen yhden askeleen kohti ”lappilaisuutta”, sillä pihaan ilmestyi moottorikelkka. Olen nyt siis ensimmäistä kertaa kelkan omistaja. Huomenna lähden kokeilemaan sitä. Sitä ennen on painettava pää tyynyyn ja maltettava tehdä päivä töitä.
Että tuommoinen tupsahti pihaan


Lisää taas kun maltan istahtaa koneen ääreen…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti